sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Pimeys
Olen aina kuvitellut eläväni pelkästään valosta. Aurinkoisena päivänä kotona asetun töihin auringon puoleiseen huoneeseen, kohtaan jota aurinko lämmittää, tai sitten lähden ulos. Erityisen ihanaa on kuitenkin mennä päikkäreille auringon paistaessa sänkyyn. Jätän jalan peiton ulkopuolelle, suljen silmät ja tunnen auringon valon ja lämmön.
Täällä saaressa on tullut kuitenkin aivan uusi ilmiö: minulla on pimeän nälkä. Iltaisin odotan hetkeä, kun saaren katulamput sammuvat ja laskeutuu oikea pimeys. Tosin monilla asukkailla on pihoillaan valoja, mikä tietysti varsinkin joulun alla on tunnelmallista.
Majakan valo halkoo pimeää ja kostealla ilmalla valo kertautuu sumussa ja siten tehostuu. Myös merellä näkee laivojen ja laivaväylien valoja. Silti tähtitaivas näkyy ja pimeys tuntuu.
Rakastan majakan valoa ja olen iloinen siitä, että asun sillä puolella saarta, jolla valo näkyy. Luotsien valot kuuluvat myös oleellisesti saareen. Hehän joutuvat lähtemään mihin vuorokauden aikaan tahansa, millä säällä hyvänsä liikkeelle ja heidän polulleen kämpiltä kutterille suo mielellään hyvän valaistuksen.
Loput valot voisivatkin minun puolestani sammua vaikka viimeistään klo 24! Olisi ihanaa, jos asukkaiden ulkovalot olisi ajastettu ja todellinen pimeys pääsisi laskeutumaan saarelle. Täällä pimeys tuntuu turvalliselta ja pimeään vuodenaikaan tuntuu oikealta ja hyvältä kietoutua pimeään.
Olen huomannut, että täällä erotan aivan pieniäkin valaistuksen muutoksia. Hämäränäkö on parantunut ja illalla nukkumaanmennessä on tullut tavaksi sammuttaa kaikki mahdollinen telkkarin valmiusvaloa myöten valon minimoimiseksi. Vain majakan valo näky aavistuksena ikkunanpielessä - ja se riittää, tähtien lisäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Nämä kuvat on silkkaa sielunhoitoa!
VastaaPoistaKiitos :) Niin on näiden luonnonkuvien keskellä eläminenkin!
VastaaPoista