Minulle talvi Helsingissä on jo vuosia merkinnyt lähinnä taistelua sietämättömiä olosuhteita vastaan. Lunta on tullut sananmukaisesti järjettömästi, ja jalkakäytävät, autopaikat, kävelytiet, porraskäytävien edustat ja oikotiet joita koristaa kyltti "Ei talvikunnossapitoa" täyttyvät lopulta niin, että sääolosuhteiden vielä vaihdellessa suojasta pakkasiin, on selviytyminen hengissä kotoa kauppaan juhlan arvoinen suoritus. Kaupungissa tarvotaan loskaisilla / umpijäisillä / lumen tukkimilla teillä kauppaan, jonne on paljon pitempi matka kuin täällä, lisäksi väistellen autoja, joiden kuskit todennäköisesti ajaisivat suojatiellä yli ellei se olisi laissa kiellettyä.
Myös pimeys on kaupungissa erilaista kuin täällä. Valosaastetta on, mutta musta asfaltti ja rannikon usein harmaa, leuto sää huolehtivat siitä, ettei liika luonnonvalo pääse yllättämään. Helsingissä on myös ollut talvisin viime vuosina jopa viikkokausien ajan täysin pilvisiä päiviä. Ulkosaaristossa meri ja pilvet heijastavat vähäistäkin valoa ja värejä niin, että tarjolla on jatkuva luonnonnäytelmä johon ei kyllästy. Kunnon pimeys taas tuo esiin tähtitaivaan, jota minulla on ollut kaupungissa ikävä.
En myöskään käy elokuvissa, kuntosaleilla, teattereissa, kahviloissa, konserteissa tai ulkona syömässä enempää, kuin mihin nytkin on mahdollisuus.
En pelkää talvea täällä, vaikka joku jo ilmoitti kysyvänsä minulta uudestaan keväällä, kunhan olen nähnyt, miten kauhea saariston talvi on. Minä en kuitenkaan erityisesti pidä talvesta missään, joten jos se on jossakin kärsittävä, niin sitten mieluiten paikassa, missä mahdollinen lumi pysyy puhtaana ja tuuli on voimakkuudestaan huolimatta raikas. Kylmä se on Helsingissäkin ja pakkastuulen purevuus on tuttu ilmiö sielläkin.
Sitä paitsi harvassa paikassa pimeys on tuntunut niin turvalliselta kuin täällä, majakan valokiilan pyyhkiessä saaren yli.

Talven hankaluudet liittyy enimmäkseen liikkumiseen, siirtymiseen paikasta toiseen. Sille lie saaressa vähemmän tarvetta kuin kaupungissa(?). Uskoisin, että elämä on tiivistynyt hallittavamman kokoiselle alueelle, ja on myös enemmän mahdollista suostua siihen,että joskus on pakko jäädä aloilleen, että on uskottava, että on kelejä, joissa ei ole syytä lähteä mihinkään.
VastaaPoistaKaupungissa sellaisia ei sallita - luonnonvoimat kun on (muka) selätetty.
Erilainen talvi teille on varmasti tulossa. :)
Juuri näin :) Täällä ihmisellä on rajat, ja se tuntuu hyvältä.
PoistaKaipa (meitä) on paljon sellaisia, jotka ajattelevat, etteivät voisi mitenkään muuttaa "maalle", koska ei ole riittävästi korkeakulttuuritapahtumia. Todellisuudessa tarjontaa on niin paljon, ettei ole mahdollisuutta käyttää niitä kaikkia, ja sitten käy niin, ettei pysty valitsemaan eikä mene loppujen lopuksi mihinkään, ja siitä aiheutuu huono omatunto. Taloudelliset seikatkin voivat olla esteenä. Muualta kulttuurin pariin käymään tulleet käyttäytyvät kuten vaikkapa kuten moni meistä ulkomaille mennessään: valitsevat huolellisesti ja ottavat irti kaiken, mitä voivat ja ovat tyytyväisiä pitkän aikaa. Saariston asukit löytävät hengenravintonsa myös muista asioista ja jotkut jopa luovat sitä siellä meille muille. Kiitos.
VastaaPoistaNyt kun täällä on kohta vietetty yksi syksy, voin jo vastata, miten meille on käynyt :)
VastaaPoistaMe käymme lähes yhtä paljon konserteissa kuin ennenkin! Turussahan on erittäin korkeatasoinen musiikkielämä ja on ollut ihanaa ja vapauttavaa käydä konserteissa muuallakin kuin Helsingissä - vaikka sielläkin on kyllä ehditty pari kertaa käymään.
Tietysti kaikki vaatii enemmän järjestelyjä, eikä kaikkeen pääse, koska konserttimatka voi viedä kolme päivää... koululaisen vuoksi nämä reissut pitää harkita huolella ja niihin yhdistetäänkin sitten kaikki mahdollinen mantereella tehtävä.
Mutta hengenravinto... kyllä, täältä sitä löytyy kun avaa verhot ja katsoo, miltä maisema tänään näyttää. Pidän kyllä Helsingin asunnonkin maisemasta, mutta meri on kuitenkin... meri.
Niinpä.
VastaaPoista